Muistatko koska viimeksi pelasit flipperillä? Minulla se tapahtui joskus 2000-luvun alussa Hämeenlinnassa Hotelli Aulangon aulassa. Siellä oli StarWars flipperi, jota pelattiin ajan tappamiseksi ennen yökerhon aukeamista. Flippereitä oli aikoinaan paljonkin. Niitä oli erillisissä pelisaleissa, huoltamoilla ja joidenkin isompien liikkeiden auloissa. Niiden pelaamiseen ei tarvittu sitä samaa mitä tervetuliaisbonukset tarkoittavat nykyisille nettikasinoiden pelaajille, mutta tiesitkö, että flipperit tulivat markkinoille vasta toisen maailman sodan jälkeen? Eli tämä vapaa-ajan peli ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan pitkäikäinen.
Flipperi ja teräskuulat
Flippereitä pelasi kuitenkin useampi sukupolvi, ja jo niiden aikana nähtiin, mikä merkitys pelitilastoilla ja TOP10 listoilla oli – jokainen halusi päästä listoille, oli peli sitten flipperi tai jokin kymmenistä muista videopeleistä, joita oli pelisaleissa. Mutta isoja muutoksia alkoi tapahtua 80-luvulla konsolipelien ja kotitietokoneiden tuodessa pelaamisen koteihin. Ja nämä uudet pelimahdollisuudet saivat sitten aikaan sen, että tässä vuosikymmenten aikana pelaaminen on laajentunut kattamaan kaikki ikäluokat, sukupuolet ja samalla pelaamisesta on tullut kaikille yhtä hyväksyttyä, jopa seniori-ikäisille on tarjolla pelaamiseen liittyviä kerhoa, ajanvietettä ja jopa turnauksia, joissa on rahapalkintoja.
Et varmaan tiennyt, että flippereiden käyttämä teräskuula oli varsin standardoitu tuote: se oli 27 millimetriä halkaisijaltaan ja painoi 80 grammaa. Joissain flippereissä pelattiin yhdellä kuulalla, mutta markkinoilla oli myös pelejä, joissa pelialueella saattoi olla useampiakin kuulia yhtä aikaa kaatamassa pistetauluja ja etsiytymässä hyvin maksaville pisteradoille. Flippereiden pelaaminen oli yhtä paljon taitoa kuin tuuria, sillä kukaan ei voinut aivan täysin hallita kuulan liikettä, tai sitä voimaa, millä flipperin lapoja liikutettiin – mutta mitä enemmän flippereitä pelasi, sitä taitavammaksi oli mahdollista tulla. Flipperit jo melkein katosivat kokonaan 2000-luvun alussa, mutta aivan kuten monelle muullekin retropelaamisen pelille, niille avautui uusi tulemisen mahdollisuus kun esimerkiksi ravintolat ovat joutuneet miettimään omia palvelutarjontojaan uusiksi – ihmisille pitää tarjota nykyään entistä enemmän tekemistä, ja mahdollista sosiaaliseen kilpaillun myös pelaamisen parissa – nykyään siihen vain voi liittää myös sosiaalisen median, ja tätä kokonaisuutta ei vielä olla ravintolamarkkinoinnissa täysin havahduttu ymmärtämään.
Flipperin esiaste tuli jo 1930-luvulla
Vaikka nykyaikainen flipperi näki päivänvalon 1947, niin jo 1930-luvulla pelattiin Pohjois-Amerikassa pelejä, jotka olivat kehitetty vanhasta Fortuna-pelistä. Niiltä ajoilta on pelin pinball-nimikin tullut, sillä liikkeelle laitettu kuula kaatoi matkallaan erilaisia esteitä ja siitä syntyi sitten sanonta pin=naula ja ball=kuula. Flippereiden tunnetuimmat valmistajat tulivat kuuluisasta mafiakaupungista eli Chicagosta, jossa syntyivät mm. sellaiset valmistajat kuten Gottlieb, Bally sekä Williams – mietippä, minkälainen yritys Bally on nykyään? Bally Manufacturing, myöhemmin nimeltään Bally Entertainment, oli amerikkalainen yritys, joka aloitti flipperien ja peliautomaattien valmistajana ja laajeni myöhemmin kasinoihin, videopeleihin, kuntoklubiin ja teemapuistoihin. Hilton Hotels osti sen vuonna 1996, sittemmin siitä on kehittynyt yksi maailman suurimmista viihdealan ja kasinoalan toimijoista. Bally Corporationilla on USA:ssa 14 kasinoa kymmenessä osavaltiossa ja viime aikoina se on alkanut myös oman nettikasinotoimintansakin.
Ehkä tästä syystä flipperin eteneminen ei ollut aivan kivutonta. Historia kertoo kuinka esimerkiksi New Yorkin pormestari sai aikaiseksi sen, että vuonna 1942 flipperit kiellettiin julkisista paikoista kaupungin alueella, mikä johti poliisiratsioihin, pelien moukaroimiseen ja mm. reilun 2000 pelin takavarikkoon. Tästä seurauksena oli pelien kieltäminen monessa muussakin osavaltiossa ja pelien siirtyminen alakulttuurin peleiksi, joka hiljensikin pelien kehitystä seuraavien vuosikymmenten aikana.
Kotiin oma flipperi
Aikanaan Suomessa oli mahdollista ostaa kotiin oma flipperi. Hyviä, uusia flippereitä sai ostettua kotiin parilla tonnilla, ja ne painoivat yli 100 kiloa. Pelejä ostettiin koteihin jo senkin vuoksi, että Suomessa pelattiin SM-tasolla, jonka lisäksi oli myös PM, EM ja MM-flipperikisat.
Muutos tapahtui 70-luvulla
Pohjois-Amerikassa asenteet flippereitä kohti muuttuivat vasta 70-luvulla, kun Kalifornian korkein oikeus linjasi, että flipperi on taitopeli, eikä onnenpeli – samalla alkoivat kieltolait flippereitä kohtaa kumoutua – New Yorkissa se kesti vielä vuoteen 1976! Suomeen flipperit tulivat käytännössä siinä välillä, eli 60-luvulla, ja 70-luvulla niitä oli jo lähes jokaisella huoltamolla – 80-luvulla puhuttiinkin, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, vaikkei se millään mittarilla paikkaansa pitänytkään.
70-luku olikin luonnollisesti flippereiden kulta-aikaa Suomessa, sillä 80-luvulla tulivat sitten edellä mainitut tietokoneet ja konsolipelit ja nuoret löysivät pelaamisen kotona – se oli helpompaa, ja itseasiassa monipuolisempaa, eikä tarvinnut enää lähteä kolikkopussin kanssa pelihalliin. Flippereillä meni Suomessa hyvin vuoteen 1976 asti. Silloin valtio päätti puuttua peliin. Eduskunta sääti lain ajanvieteautomaateista ja sen nojalla annetun asetuksen, jonka mukaan Raha-automaattiyhdistys Ray:llä oli yksinoikeus näihin laitteisiin. Vain huvipuistot ja tivolit jätettiin lain ulkopuolelle.
Flippereiden katoamiseen ravintoloista, baareista ja huoltamoilta vaikutti paljon myös RAY:n ajamat muutokset flippereistä maksettaviin tuloihin. Ennen RAY:n valtion rakentamaan monopolia, pelipaikat olivat saaneet jopa 50 % pelituloista itselleen, mutta monopolin myötä tuloutus väheni 16%:een, mikä tarkoitti, että paljon tilaa vieville peleille ei ollut enää taloudellista syytä viedä tilaa – niiden tilalle tulivatkin vähitellen RAY:n muut peliautomaatit, kolikkopelit, ja ne pelit, jotka ovat nyt helpoiten saatavilla nettikasinoiden pelilistoilta. Vuonna 1995 EU-toi flippereiden pelaamiseen helpotuksen, sillä RAY:n yksinoikeus raukesi, mutta valitettavasti 1995 ei markkinoille enää rakennettu uusia flippereitä – ajat olivat muuttuneet – digitaalinen pelaaminen oli kaikella tavalla pelien valmistajille ja pelien tarjoajille helpompaa ja vaivattomampaa – digitaaliset pelit eivät menneet rikki samalla tavalla kuin kuulapelaaminen. Tiettävästi sen ajan viimeinen flipperitehdas suljettiin Chicagossa 1999, ja Pelika myi omat varastonsa jo 1990-luvulla tyhjiksi.
Flippereiden paluu 2000-luvulla
Taru Sormusten herrasta flipperi valmistettiin 2003- se on malli esimerkki uudenajan flippereistä. Sm-kisat palasivat vuonna 2017 ja Suomessa kilpailumielessä pelaavia löytyy muutama kymmenkunta.
Nykyään flippereitä valmistetaan jälleen. Ne perustuvat samoille ideoille kuin silloin 70-luvulla, mutta niiden ominaisuudet ovat saaneet nykyaikaisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi amerikkalainen American Pinball tehdas valmistaa ja tarjoaa USA:ssa Houdini, Oktoberfest, Hot Wheels, Legends og Valhalla sekä Legends of Valhalla Classic flipperit. Alankomaista löytyy vastaavasti Dutch Pinball, joka markkioi omaa Bride of Pinbot ja Big Lebowski peliään. Kaikkiaan ympäri maailmaa on noin 20 valmistajaa, joiden listoilla on yhteensä kymmeniä eri pelejä. Monet peleistä ovat elokuviin perustuvia, ja niiden äänimaailmat ovat myös niistä.
Flipperi on todellinen retropeli. Sen pelaaminen tapahtuu yhä samalla tavalla kuin peliä on pelattu kymmeniä vuosia. Siitä yritettiin tehdä nettipeli, mutta netissä pelattava täysin digitaalinen flipperi ei ollut sama asia kuin oikea flipperi, jota sai aina vähän tönäistä – kenties jonakin päivänä saamme mobiiliflipperin, jossa on jollakin liiketunnistimella mahdollisuus emuloida tuoda flipperin tönimistä, joka kuitenkin on oleellinen osa itse pelaamista – liiallinen tönäisy saa aikaa pelivuoron menettämisen, mutta oikea aikainen sopivan pehmeä töytäisi voi luoda tien Top listoille, joita pidetään nykyään online – lähes pelikohtaisesti.
Entä pajatso?
Pajatso oli flipperin tapaan mekaanisen aikakauden peli, joka jäi nykyaikaisten elektronisten ja sittemmin digitaalisten rahapelien jalkoihin. Pajatso oli onnenpeli, jossa pelaajat kuvittelivat osaavansa pelata peliä, mutta pajatson pelinä perustui ”liipaisimella” tapahtuvaan kolikon laukaisuun pelialueelle. Liipaisin vain oli niin herkkä, ettei kukaan täysin pystynyt hallitsemaan omia sormiaan – mutta toiset olivat parempia kuin toiset. Pajatsoa pelattiin paljon, mutta se ei pelinä tuottanut tarpeeksi, joten sen tilalle tulivat paremmin tuottavat pelit – joista pystyi myös voittaman enemmän. Pajatsoja on vielä jäljellä yksityisillä keräilijöillä ja museoissa, mutta ei enää oikeasti julkisesti pelattavissa. Pajatso yritti vielä nettipelinä, ja sellaisena se on yhä saatavilla retropelaajille, jotka haluavat muistella nuoruuden vuosien pelejään.
Mitä kuuluu flipperille ja pajatsolle 2022?,
Peli kategoria 
Avainsanat: 
