Retropelit | Pelejä menneiltä vuosikymmeniltä

Retro on sana, joka tarkoittaa jotain mennyttä, joka on tullut uudestaan in – eli vähän kuin trendi, joka oli 60-luvulla, mutta tuli takaisin. Retroilu on ollut tuttua mm. sisustuslehtien sivuilta, mutta retroilua alkaa olemaan jo pelienkin kanssa – mutta mikä peli on oikeasti retro, ja mikä on vain yksinkertaisesti vanha peli. Ja miten esimerkiksi osa kasinopeleistä on oikeasti retroa, ja osa loppujen lopuksi nimenomaan uutta pelaamista, kuten https://www.casinoeirekisteröitymistä.com/ mielellään esittelee aikuispelaajille. Ja mistä oikein voi tunnistaa, mikä on oikeasti retro pelaamista?

Vanha peli – vai retro peli

Vanha peli on nimenomaan sitä, mitä se on – eli vanha peli, joka on valmistettu joskus vaikka silloin 90-luvulla, ja jonka pelaamiseksi tarvitaan sen ajan pelikonetta, tai tietokonetta. Esimerkiksi vanhat VIC20 pelit tai Commodore 64 pelit tarvitsevat sen alkuperäisen tietokoneen pelaamista varten – näiden vanhojen pelien pelaaminen on retroilua, eli ollaan itse sen vanhan pelin lumoissa.

Sitten toisaalta näitä pelejä on saatavilla pelattavaksi myös uudemmille koneille. Tämä tarkoittaa, että ne vanhat pelit ovat muokattu toimivaksi nykyaikaisissa koneissa, eli niistä on oikeasti tehty uusien pelien retroversioita, ja ne saattavat olla itse pelaamiseltaan 100 % kuten se originaali peli.

Kasinopeleissä retropelaaminen tulee parhaiten näkyville, kun pelataan livekasinopelejä. Ja niissäkin varsinaisesti niitä pelien perusversioita, eli rulettia, baccaratia, pokeria yms – näistä kaikista peleistä on tehty myös uusia versioita, jotka saattavat erota varsin paljonkin siitä alkuperäisestä pelistä, mutta jotka ovat yhä tunnistettavissa. Nämä pelit eivät välttämättä kiinnosta lainkaan nuorempia pelaajia, jotka pelaavat kenties enemmän nopeita automaattipelejä eli kolikkopelejä, mutta silloin tällöin näiden nopeidenkin pelien pelaajat saattavat kiinnostua ja innostua myös näistä vanhemman pelipolven peleistä, varsinkin kun suoratoisto tuo tarjolla suoran yhteyden pelipöytiin, joissa useasti on myös iloa silmälle muutenkin, kuin vain itse pelin osalta.

Mutta mikä siis tekee vanhasta pelistä retron? Se jo tiedetään, että voit pelata sitä ihan sillä perinteisellä ja alkuperäisellä tavalla vanhoilla laitteilla, tai sitten joku on tehnyt vanhasta pelistä nykyaikaisen version, joka on pelattavissa sitten nykytekniikalla ja kenties jopa mobiilissa. Monista noiden alkuaikojen peleistä onkin tehty retroversioita mobiiliin – Tetris kenties niistä kaikista tunnetuin. Toisaalta myös shakin pelaaminen on tietyllä tavalla retroilua, vaikkakin sen pelaaminen on kestänyt aikaa ja shakkiturnauksia on pelattu aika lailla koko pelin historian ajan. Peli on ollut jo vuosikymmeniä myös tietokoneiden peleissä ja mobiilissa, mutta isoimmat turnaukset pelataan yhä sillä perinteisellä, ja ehkä hieman retrolla shakkipelilaudalla.

Retropelit ja mobiilipelaaminen

Pelaaminen on varsinkin aikuisten parissa ollut kasvussa jo pitkän aikaa. Se on johtanut siihen, että pelaaminen varsinkin mobiilipuhelimella on kasvamassa valtaisella nopeudella koko Euroopassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pelistudioille on tulossa kiireiset ajat – vanhoja suosikkipelejä pitää saada muokattua mobiilipeleiksi – eli vanhat pelit tulevat retroiksi, kun uudet mobiilipelaamisen löytäneet aikuispelaajat palaavat lapsuusmuistoihin pelatessaan matkoillaan ja vapaa-ajallaan näitä uus-vanhoja pelejä – nyt vain mobiilisti.

Tämä ei ole edes utopiaa, sillä siinä missä mobiilipelaaminen aikuisten parissa alkaa olla normaalia Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa, niin Keski-Euroopassa muutos on hitaampaa, ja iso osa aikuisväestöstä yhä vielä tekee kaikkea muuta vapaa-ajallaan kuin pelaavat – mutta muutos on jo näkyvissä. Samalla tavalla on jo kauan ollut nähtävillä Pohjoismaisen arjen liittyvän entistä enemmän mobiililaitteisiin, ihan kuin Englannissakin, mutta Keski-Eurooppa tulee jäljessä. Sitä mukaan kun maat kuten Saksa ja Ranska alkavat aikuistenkin osalta siirtyä enemmän mobiiliaikakauteen, tulee samalla entistä enemmän pelattavaa myös vanhojen pelien uudelleen julkaisujen kautta. Samalla kuitenkin markkinoille tulee myös aivan uusia pelejä, jotka ovat vanhojen pelien lähes kopioita, eli ne ovat todella retropelejä. Ne ovat ottaneet vanhojen pelien parhaat puolet ja yrittäneet yhdistää ne nykyaikaisten pelien uusiin ulottuvuuksiin – välillä se on onnistunut, ja välillä ei. Vanhat pelaajat eivät aina välttämättä pidä siitä, että vanhan ja tuttu peli on saanut uudelleen käynnistyksen yhteydessä aivan uudet sisuskalut, ja koko pelien ”sielu” on sitten muuttunut täysin.

Mistä tunnistat Retroilun?

Retroilu kaikessa muodossaan yhdistyy tavalla tai toisella jo tapahtuneeseen. Siinä voi olla kyse jostain muodosta, väristä tai tuoksusta – tai tunteesta – jokainen meistä voi myös tuntea ja ymmärtäär retron omalla tavallamme – toiset muodin, ja toiset ihmisten kautta. Muodissa on esimerkiksi pitkään ollut tiedossa ja nähtävillä se, että asiat tulevat takaisin aaltoinen, ja jotkut palaavat useamman kerran aina muutaman vuoden välein. Sisustuksessa ja muodissa se johtuu vain siitä, että nämä alueet ”ajattelevat” ja määrittelevät kausitrendit värien ja muotojen perusteella, ilman sen suurempia yksityiskohtia, ja koska ihmiset ovat kautta aikojen tykänneet tietyistä yksinkertaisista muodoista ja selvistä väreistä, nämä muodot ja värit tulevat tasaisesti takaisin muodin huipulle, kyllästyttääkseen muotitietoiset taas välillä, ja jälleen aloitetaan lähes sama kierros alusta.

Peleissä retroiluun on pienempi aikamääre, sillä pelejä ei ole ollut vielä niin kauaa kuin esimerkiksi vaate- ja sisustusmuotia. Pelejä on kuitenkin ollut jo ennen tietokonepelejä, ja monet lautapelit yms omaavat omat taustansa ja historiansa jostain vanhemmasta pelistä, ja uudet pelit ovat monesti syntyneet jonkun vanhan mallin pohjalle. Varsinkin nyt 2020-luvulla alkaa kaikenlaisia pelejä olla jo niin paljon saatavilla, että täysin uudenlaisen pelin kehittäminen voi olla jo vaikeata – nyt onkin siirrytty sitten esimerkiksi tekemään pelejä metaversea ajatellen ja kryptojen maailmaan lohkoketjujen kanssa, tai sitten peleissä on haettu kehityspolkuja entistä virtuaalisemman pelaamisen suuntaan – pelimaailmat kehittyvät teknologian kehittyesssä.

Retroiluun liittyy monessa suhteessa erilaiset värit. Siinä missä tietylle ajanjaksolle ovat tuttuja pastellivärit, niin toiselle ajanjaksolle ovatkin tuttuja murretut maanläheiset värit, ja toisaalle taasen kontrastivärit kuten mustavalkoinen ja punavalkoinen – ja silloin kun värit ovat selkeästi trendien huipulla, näkyvät värit myös pelaamisessa.

Retroilua kotioloissa

Monesti varsinaisten retropelien hankinta nykyaikana alkaa olla jo edullista, ja niitä voi pelata, vaikka omalla älylaitteella, eli puhelimella, mutta jos oikeasti aikoo retroilla oikein kunnolla, suosittelemme mancaven tilalle omaa retrohuonetta. Retrohuoneena pelaajalle kelpaa sellainen 50-luvun amerikkalaisen diner-kahvilan sisustukseen tehty pelihuone, missä nurkassa on aito flipperi, ja pelikoneena joku ensimmäisten sukupolvien pelikone kuten Sega, tai vaikkapa ihan ensimmäisen sukupolven Playstation. Myös vanhoja Commodoren tietokoneita saa vielä ostettua, ja niitä myydään myös retroversioina, eli uutena tehtyjä, mutta vanhan näköisiä. Mutta koska valitettavasti pelit ovat menneet melkoisia askeleita eteenpäin vuosien varrella, samoin kuin teknologiat, niin samaiseen huoneeseen voi yhdistää myös videoprojektorin, ja nykyaikaisen pelikoneen – niin pelihuoneen eli retrohuoneen käyttö ei rajoitu vain ja ainoastaan vanhoihin peleihin – sisustus sen sijaan voi sen retroilun kautta olla jopa iätön ja kestää pidempään, kuin yhdenkään toisen huoneen sisustus.

Loppujen lopuksi kysymys ja asenne retroilusta on pitkälti asiaa ajattelevan ja miettivän pelaajan omassa päässa – samalla tavalla kuin retroilu värit, ja pelit voivat olla meille jokaiselle aivan eri asioita kuin toiselle – ja siksi kukaan ei voi sanoa, että sinun oma retroilusi olisi millään tavalla väärin, varsinkin jos itse pidät siitä mitä teet, ja miten sen teet.